Tämä opas on kirjoitettu osana työtämme lasten kasvun tueksi Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa. Näyttöön perustuvien psykososiaalisten menetelmien jalkauttaminen toteutettiin vuosina 2017‒2018, samanaikaisesti kun tätä opasta kirjoitettiin.

Tuloksia implementoinnista ei näin ollen vielä ole. Vasta aika näyttää miten Näyttöön perustuvan varhaisen tuen, hoidon ja vanhemmuustaitojen työkalupakin implementoinnissa onnistuimme. Tämän oppaan tarkoitus ei siksi ole tulosten esittäminen vaan pikemminkin näyttöön perustuvan työn implementointiin liittyvien käsitteiden ja kysymysten nostaminen kansalliseen keskusteluun, erityisesti lasten psykososiaalisen tuen osalta.

Oppaan ensimmäisessä osassa toimme esille niitä kysymyksiä, prosesseja ja käsitteitä, jotka nousevat esiin kirjallisuudessa ja joihin myös itse olemme havahtuneet levittäessämme näyttöön perustuvaa työkalupakkia LAPE-ohjelmassa. Kirjallisuuteen perehtyminen ja avainhenkilöiden haastattelut ovat avanneet niitä mahdollisuuksia, joilla näyttöön perustuvalla työtavalla voidaan vastata perheiden tarpeisiin. Samalla olemme myös joutuneet miettimään juurruttamistyön mahdollisia rajoitteita. Keskeinen kysymys koko hankekauden ajan on ollut, miten kansallista tietoa on mahdollista päivittää, ylläpitää ja levittää siten, että lapsiperheille olisi saatavilla paras mahdollinen tuki arjessaan myös LAPE-kauden jälkeen. Miten luodaan Suomeen kansallinen tahtotila, jolla vastataan lasten eriarvoisuuden tuottamiin haasteisiin näyttöön perustuvan työn kansallisilla tukirakenteilla?

Muut prosessin aikana esiin nousseet keskeiset kysymykset liittyvät konkreettisemmin paikallisen ja maakunnallisen tason mahdollisuuksiin ylläpitää ja kehittää organisaatioitaan silloinkin kun ei ole käytettävissä samanlaista vahvaa tukea kuin hankekauden aikana. Keskeinen kysymys on näin ollen ollut: Miten ylläpitää ja jatkaa sitä innostunutta ja vahvaa työtä, jolla ensimmäistä kertaa pyrittiin tuomaan parasta mahdollista tietoa ja työmenetelmiä kattavasti koko maahan? Miten sitoutetaan kenttää jatkamaan ohjelmien juurruttamista seuraavan viiden vuoden aikana? Toivomme, että opas tarjoaa kysymyksiin jonkinlaisia vastauksia.

Työkalupakkimme koostuu menetelmistä, joihin on sisäänrakennettu erilaisia implementointistrategioita. Ylhäältä‒alas-strategiassa työmenetelmien implementoinnissa painottuvat ylhäältäpäin asetetut kehykset, joita voivat olla määrittämässä esimerkiksi ohjelmien kehittäjät tai työmenetelmien lisenssin haltijat. Työkalupakin menetelmistä tällaisia ovat erityisesti Voimaperheet, mutta myös MDFT ja Ihmeelliset vuodet. Alhaalta-ylös näkökulmassa toimitaan enemmän paikallisesti määrittyvissä kehyksissä, ja työmenetelmien implementointiin liittyy vahvasti myös asiakkaiden tarpeiden perusteella tehtävä laajempi palvelujen parantaminen. Tätä näkökulmaa edustaa työkalupakin menetelmistä eniten Lapset puheeksi -keskustelu, joka on osa laajempaa Toimiva lapsi ja perhe -työtä (TLP). TLP:n pyrkimys on alhaalta‒ylös-asetelman kautta vaikuttaa koko yhteisöön ja luoda lasten hyvinvointia tukevia ja ongelmia ehkäiseviä palvelurakenteita yhdessä eri organisaatioiden kanssa. Työkalupakin työmenetelmiin sisältyvät erilaiset strategiat ovat heijastuneet työhömme. Koemme oppineemme ja saaneemme lisää ymmärrystä vaikka törmäyksiltäkään ei ole aina vältytty. Implementointistrategioiden yhteensovittaminen ja eri strategioiden vahvuuksien ja heikkouksien pohtiminen vaatii laajempaa tarkastelua, ja jouduimme jättämään sen pitkälti tämän oppaan ulkopuolelle.

Oppaan ensimmäisessä osassa nostettiin esille keskeisiä käsitteitä ja prosesseja, jotka voivat toimia paikallisen ja maakunnallisen johdon tukena näyttöön perustuvan psykososiaalisen tuen implementoinnissa jatkossa. Käsitteitä avaavaa työtä on Suomessa ansiokkaasti aloitettu esimerkiksi Duodecimissa (Sipilä ym., 2016). Tämä työ on Suomessa kuitenkin vasta alussa ja työtä täytyy jatkaa, jotta implementoinnin käsitteistö ja termistö tarkentuisi ja vakiintuisi.

Oppaan toisessa osassa toimme esiin implementoinnin eri vaiheisiin vinkkejä ja ajatuksia, jotka nojaavat kansainväliseen tutkimus- ja kehittämistyöhön, ja voivat tukea onnistunutta implementointia organisaatiotasolla aina vision rakentamisesta menetelmää ylläpitäviin rakenteisiin saakka. Käytimme tässä osiossa esimerkkeinä kentällä tehtyjä haastatteluja. Emme vielä voi soveltamamme ruotsalaisen oppaan[1] tapaan tarjota konkreettisia työvälineitä tai mittareita työn toteuttamiseksi. Tärkeä jatkohaaste on työvälineiden (esim. organisaation muutosvalmiuden mittarit) kehittämis- ja tutkimustyö, mukaan lukien kansainvälisesti toimivien mittareiden kääntäminen ja toimivuuden arviointi Suomessa. Työmme siis tarvitsee jatkoa, paitsi implementointiin liittyvien käsitteiden määrittelemisen ja konkreettisten työvälineiden tuomisen osalta, myös LAPE-kaudella toteutetun implementoinnin vaikuttavuuden osoittamisen osalta. Nämä tavoitteet ohjaavat jatkotutkimussuunnitelmia, joita hankkeen pohjalta olemme yhteistyökumppaneidemme kanssa jo aloittaneet.

Kiitokset

Kiitämme sosiaali- ja terveysministeriötä sekä opetus- ja kulttuuriministeriötä rahoituksesta, joka on mahdollistanut tämän työn. Erityisesti haluamme kiittää hankejohdossa olevia Hanne Kalmaria, Katja Bergbackaa sekä Maria Kaisa Aulaa sekä hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajaa Hanna Heinosta työmme tukemisesta. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin LAPE-hankkeessa toimineille muutosagenteille sekä muille yhteyshenkilöille tulevissa maakunnissa. Ilman muutosagentteja pääsymme kentälle olisi ollut huomattavasti vaikeampaa ja työläämpää. Agenttien ansiosta yhteys on ollut toimivaa ja antoisaa.

Viitteet

  1. Att leda en evidensbaserad praktik – en guide för socialchefer. (2012). Socialstyrelsen. Linkki viitteeseen